OssiTiihonen Kriittistä ajattelua

Jordan B. Peterson Helsingissä 11.11.2018, ensivaikutelmat esityksestä

Olin eilen kuuntelemassa Jordan B.  Petersonia Kulttuuritalolla. Peterson on kanadalainen psykologi, joka on saavuttanut kuuluisuutta mm. YouTube-videoillaan, nyt Helsinkiin päättyneellä loppuun myydyllä luentokiertueellaan ja terävällä argumentoinnillaan. Kerron omia vaikutelmiani tapahtumasta.

Omat odotukseni tapahtumasta eivät olleet järin korkealla, sillä olen lukenut Viktor E. Frankl:ini jo yli 30 vuotta sitten, paljon muutakin kirjallisuutta ja olen toteuttanut käytännössä monia niistä asioista, joista Peterson puhuu. Olen katsonut pari Petersonin videota ja lukenut useamman häntä parjaavan jutun, jotka vain herättivät kiinnostusta, sillä jos jotakuta kovin tunteellisesti haukutaan ja leimakirvestä ahkerasti heilutellaan, niin syntyy kiinnostus selvittää mistä on kysymys. Minulla on myös Petersonin uusin suomennettu kirja, mutta en ole kerennyt alkua pidemmälle. Olin siis liikkeellä asiasta jonkin verran tietävänä, mutten mitenkään siihen uppoutuneena.

Talo oli tupaten täynnä, liput myytiin loppuun jo kuukausia aiemmin. Silmämääräisesti arvioiden paikalla oli voittopuolisesti miehiä, suhde ehkä 20-80 naiset-miehet.

Hämmästyin hieman paikalla olleita mielestäni ylipukeutuneita nuoria miehiä. Tälle löytyi kuitenkin selitys illan aikana. Nuoret miehet olivat ottaneet mallia idolistaan. Luennon lopun kysymysosuudessa (kysymykset oli esitetty ilmeisesti netissä) joku kysyi, että milloin Petersonista tuli tyyli-ikoni. Peterson on ollut kiertueellaan erittäin hyvin pukeutunut, tällä kertaa hän oli klassisesti harmaassa puvussa, solmiossa ja liivissä. Peterson on hoikka ja kävely lavalla on rauhallista. Hän muistuttaa mielestäni hieman Jeremy Ironsia lyhyessä harmaassa parrassaan. Peterson vastasi kysymykseen tapansa mukaan ensin lyhyesti ja sitten aihetta laventaen. Tapa kertoo mielestäni hyvin kehittyneestä argumentoinnista ja nopeasta ajattelusta. Ehkä myös siitä, että hän on käynyt näitä asioita monta kertaa läpi ja mahdollisesti kuullut samat kysymykset jo aiemminkin. Peterson vastasi kysymykseen ’Tammikuussa, jolloin aloitin kiertueen.’ Laventaen asiaa hän kertoi, että hän otti puhujaopetusta kiertuetta varten ja oraatio-opettaja oli ollut hyvin pukeutunut, ilmeisesti kokopuvussa. Peterson oli sitten käyttänyt samaa räätäliä varmistaen nykyaikaisuuden ottamalla mukaansa tyttärensä. Muuten olisi ollut olemassa vaara, että hän olisi päätynyt liiaksi oman makunsa mukaiseen, vuoden 1983 muotiin, jos muistan anekdootit oikein. Hän kertoi, että hän halusi osoittaa kunnioitusta yleisölleen pukeutumisellaan. Asenne oli sellainen, että tehdään kaikki niin hyvin kuin se on mahdollista, mikä on minusta kunnioitettavaa, vaikka Petersonia selvästi harmittikin pukuihin käytetty suuri rahamäärä. Pukeutumisesta yleensä voisi tehdä ihan oman postauksensa, mutta se on tässä asiassa sivuseikka.

Luennon alussa lämmittelijänä toiminut Dave Rubin kertoi muutamia kaskuja ja huudatti Petersonin lavalle. Aplodit olivat voimakkaat ja ilmassa oli selvästi odotuksen tuntua. Jotkut taputtivat seisaaltaan. Mitään yleistä hurmosta ei näkynyt, vaikka tällaistakin on väitetty tapahtuneen. Peterson on kuvannut itseään preeriasaarnaajaksi, mikä lienee aika hyvä kuvaus.

Noin tunnin mittainen luento eteni hieman sekavasti. Ehkä turnausväsymys painoi, olihan takana jo pitkä kierros. En itse tajunnut, mistä kirjansa osasta hän puhui, vaikka etukäteen olin kuullut, että hän puhuu jokaisessa paikassa hieman eri aiheesta ja jostakin 12 säännöstään, mistä hän kirjassa ’12 elämänohjetta, käsikirja kaaosta vastaan’ kertoo. Oli isänpäivä, joten hän valitsi puhua isyydestä, maskuliinisuudesta ja miehisyydestä.

Tarinat polveilivat melkoisesti. Hänellä ei ollut minkäänlaista vaikeutta puhua tuntia putkeen, tietämystä oli selvästi valtavasti. Hän kertoi mm. pitkään tilanteesta, jossa hän oli ollut pieni poika, joka oli isänsä seurassa käynyt isän hyvän ystävän luona. Hän oli leikkinyt isän ystävän kanssa leikkiä, jossa hän yrittää nyrkillä lyödä isän ystävän jalkaa ja toinen sitä liikuttaa. Pikku-Jordanin isä oli tilanteessa yrittänyt komentaa poikaansa pois, mutta isän ystävä oli sanonut, ettei se haittaa. Tilanne oli jäänyt hyvin Petersonin mieleen – aikuinen iso, kunnianarvoisa mies leikkii hänen kanssaan. Tästä Peterson jatkoi kertomuksella, jossa hän leikkii suunnilleen vastaavaa leikkiä poikansa hieman yli vuoden vanhan tyttären kanssa lusikalla.

Peterson laajensi kertomustaan miehen rooliin yhteiskunnassa, jossa hän näki miehen tehtävänä olevan turvallisen tilan luominen lastensa leikkimistä, jälkeläistensä oppimista varten. Myöhemmin kysymysosuudessa hän sivusi aihetta siten, että hänen mielestään ihmisestä tulee aikuinen vasta kun hän on vastuussa lapsistaan. Elämän tarkoitus, fokus, siirtyy itsestä muihin. Olen sivumennen sanoen samaa mieltä aiheesta. Toki tämän voi toteuttaa muutenkin, kaikkihan eivät saa lapsia. Kysymys, joka tästä aiheesta esitettiin, oli suunnilleen seuraava ’Olen nuorehko nainen, jonka pitäisi valita, alkaako tehdä uraa luovalla alalla vai pitäisikö perustaa perhe ja tehdä lapsia?’ Petersonin vastaus oli selkeä – lasten tekoa ei kannata lykätä, sillä jo yli 30-vuotaana naisen hedelmällisyys alkaa laskea nopeasti ja ’koskaan ei ole oikea aika’.

Kun Peterson kertoi isänsä ystävästä, hän liikuttui selvästi ja äänikin murtui. Tämä hänen isänsä ystävä oli nimittäin kuollut kaksi päivää aikaisemmin 96-vuotiaana. Petersonin kertoessa isänsä ystävästä hän käytti muistaakseni ilmausta ’one of my fathers’ tarkoittaen ilmeisesti sitä, että hän on oppinut miehen mallia muiltakin kuin omalta isältään. Ehkä tämä on osaltaan syy, miksi Peterson on niin suosittu nuorten miesten joukossa. Peterson välittää sukupolvelta toiselle ikiaikaisia hyviä miehen malleja – pidä huolta läheisistäsi, rakenna lapsillesi turvallinen leikkipaikka, jossa he voivat opetella elämää ja valmistautua maailmaa varten, joka tarjoaa haasteita ja mahdollisuuksia jne.

Peterson puhui pitkään siitä, että vanhemmat haluavat yleensä nähdä, että lapset käyttäisivät heillä olevia kykyjään mahdollisimman hyvin ja saavuttaisivat sen potentiaalin mikä heille on mahdollista tai ainakin yrittäisivät sitkeästi näin tehdä. Nuorilla miehillä on monilla se tilanne, ettei heillä ole kunnollisia miehen malleja joko sen vuoksi, ettei isä ole ollut paikalla syystä tai toisesta tai isä on ollut huono malli. Onneksi nykyisin mallia voi hakea muualtakin, esimerkiksi Petersonin videoista. Sekin on mielestäni parempi kuin että mallia ei ole mistään löydettävissä. Onko tässä Petersonin suosion salaisuus? Nuoret miehet etsivät isähahmoa tai vaihtoehtoista tai parempaa miehen mallia?

Onko Petersonin sanoma sitten yksinomaan miehille? Mielestäni ei. Monet Petersonin jutuista sopivat yhtä hyvin naisille. Hän perustaa sanomansa tutkittuun tietoon. Petersonia selvästi ärsyttävät nykyinen postmoderni ’kaikki käy’ -mentaliteetti ja löysät argumentit. Ehkä tarvitsisimme myös naispuolisen Petersonin? Jonkun sellaisen, joka ei pitäisi miessukupuolta vihollisena, patriarkaatin tyrannina ja toksisena maskuliinina, vaan suhtautuisi meihin miehiin yhteistyökumppanina maailman melskeissä?

Petersonin show oli mielestäni ihan viihdyttävä. Menisinkö uudestaan? En. Samat asiat voi nähdä juutuubista tai lukea hänen kirjoistaan. Miettien Petersonin esiintymistä tai hänen sanomaansa, ovat hänestä kirjoitetut parjaavat kolumnit täysin ylimitoitettuja ja kertonevat enemmän kolumnien kirjoittajien omista asenteista kuin Petersonista. Shown katsominen kaukaa katsomosta on jopa vähemmän miellyttävää kuin näytöltä. Sainko esityksestä uusia ajatuksia tai muuttaako se jotenkin käytöstäni? En oikein usko. Voi olla liian aikaista sanoa. Asiaa pitää hiukan haudutella.

Alla on linkkejä aiheeseen liittyvään materiaaliin:

Jordan Peterson YouTubessa: https://www.youtube.com/results?search_query=jordan+peterson

Viimeisin suomennettu kirja: https://www.wsoy.fi/kirja/12-elamanohjetta/9789510436134

Peterson hauskasti ilmastonmuutoksesta: https://www.youtube.com/watch?v=pBbvehbomrY

Logoterapian perustaja: https://fi.wikipedia.org/wiki/Viktor_Frankl

Leo Stranius on kuvannut Franklin pääteoksen ideat hienosti kiteyttäen: http://leostranius.fi/2011/01/ihmisyyden-rajalla/

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Ossi Tiihonen

Unohdin kertoa jutussani, että eilen syntyi uusi eläinmeemi, Arsonist Ape, kuvaamaan tulen ympärille kerääntyneitä ihmisapinoita. Petersonhan on tunnettu eläintarinoistaan, joissa on mukana mm. hummereita.

Ehkä Ruotsin ulkoministeri kehottaa tällä kertaa Petersonia takaisin nuotiotulen ääreen?
https://nyheteridag.se/swedish-foreign-minister-wa...

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Itsekään en ole vielä päässyt hänen kirjansa loppuun. Petersonin nostamat keskeiset ohjevalinnat ovat sinällään mielestäni hyviä (en siis loppuun asti ole vielä päässyt), mutta en nyt tiedä voiko sitä ottaa kovin merkittävänä elämänohjekirjana. Sisältö on aika turhan jaarittelevaa ja oltaisiin helposti voitu editoida puoleen. Tai sitten en vain ymmärrä.

Täytyisi lukea esimerkiksi lasten kuritusta ja rangaistuksia koskeva kohta uudestaan, sillä hänellä vaikutti olevan varsin jyrkkiä ajatuksia. Joissain kohdissa ilmeni myös ylimielisyyttä joitain vanhempia kohtaan, joilla joissain tilanteissa oli vaikea saada lastaan tottelemaan, mutta vieras onnistui. (On tavallista, että lapset tottelevat vieraita, mutta koettelevat rajojaan turvallisiksi kokemiensa vanhempiensa kanssa.)

Petersonissa kannattaa huomioida se, että hän osaa huomioida yleisönsä. Selkeästi poliittisille oikeistokonservatiiville yleisölle puhuessaan hän usein yksinkertaistaa argumentointiaan yleisön mielen mukaiseksi ja mukaan lipsahtaa raivoakin yhteistä vihollista radikaalivasemmistoa kohtaan, erityisesti puhuessaan arkkivihollisestaan postmodernista marxismista. Faktoista tulee hänen puheessan tällöin varmoja, kun taas keskustellessaan oman tasoisensa älyllisesti nöyrän opponentin kanssa hän muuttuu harkitsevammaksi ja aivan kunnioitettavan nöyrästi korostaa epävarmuuksia ja haasteitaan ymmärtää vaikeita aiheita. Tämä ristiriita kuitenkin herättää sen epäilyksen, paljonko hänen "syvällisen kriittinen ajattelunsa" on vain näennäistä. Ylipäätään monissa selityksissään hän väittää mustan olevan valkoista ja selittelyt ovat vähintään häilyviä hypoteesejä – mutta silti mahdollisesta tulee faktoja koska hän sanoo niin.

Kuten Panu Raatikainen on kommentoinut, filosofia ei vaikuta Petersonin vahvalta alueelta, vaikka hän esiintymistaidollaan ja yksinkertaistuksillaan sellaisen vaikutelman helposti antaakin.

Siitä huolimatta en voi koskaan olla vaikuttumatta Petersonin tietämyksestä, vaikka tai juuri koska itsekin olen moniin samoihin aiheisiin tutustunut.

Ossi Tiihonen

En tosiaan tunne asiaa hirveän hyvin.

Petersonin käymä väittely Cathy Newmanin kanssa näyttää muodostuneen klassikoksi, josta on jo suomennettukin versio:
https://www.facebook.com/adele.kottarainen/videos/...

Luin nyt tuon Panu Raatikaisen jutun. Se on välillä melkoisen asenteellinen: "Ylilatautunut Newman vaikutti laittavan sanoja Petersonin suuhun, ja lopputulos sai itsevarman mutta rauhallisen Petersonin näyttämään vakuuttavalta." Vaikutti laittavan? Näyttämään vakuuttavalta? Tuon videon kun katsoo, niin ei päädy muuhun johtopäätökseen kuin että Newman yritti kaikin keinoin laittaa Petersonin suuhun sanoja 'So your are saying...' (tuostakin on tullut jo meemi) ja Peterson oli vakuuttava, eikä pelkästään näyttänyt siltä. En ole kyllä ennen nähnyt haastattelua, jossa haastateltava pistää haastattelijan noin täydellisesti pakettiin.

Oli Raatikainen kyllä perusteellisesti Petersonia lukenut, ihan hattua on nostettava. Huomasin olevani joissain asioissa samaa mieltä Raatikaisen kanssa. Täytyy seurailla joitain noista lähteistä.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Tässä Jordan-jupakassa minun on hieman vaikeata päättää kumpaan lopputulokseen itse tulisin: niin Jordan Petersonin ("hyvin pukeutuneet") persnuolijat kuin hänen varsin aktiiviset ("edistykselliset") mustamaalaajansa edustavat aivan samanlaista laumasieluisuutta. Surkea havainto.

Miehen kunniaksi on sanottava, että saipa hiljaiset vedet liikkeelle ja vauhtia keskusteluun! Melkoinen saavutus.

Ossi Tiihonen

Mietin tilaisuuden alussa, että olenko alipukeutunut kun minulla oli (siisti) villapusero päällä, mutta niin näytti olevan monella muullakin. Poikkeuksellisen hienosti pukeutuneita oli aika vähän. Yleisö ei ollut ainkaan siinä suhteessa mitenkään homogeeninen =)

Voisitko jättää jatkossa nuo nimittelyt vähemmälle, niin ei tarvitse poistaa kommentteja. Ylläpito saattaa myös heivata tuollaiset kommmentit suoraan pois.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

"...edustavat aivan samanlaista laumasieluisuutta."

Peterson kehoittaa kaikkia ajattelemaan itse yksilöinä ja lähinnä kyseenalaistamaan kaiken. Tuo tarkoittaa myös hänen juttujensa kyseenalaistamista. Eihän hänen jutut mitään absoluuttista totuutta ole ja hän tiedostaa sen ihan hyvin.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Mielenkiintoista havaita ettei yksikään vihervasemmistolainen lähde väittelemään Petersonin teemoista, tietävätkö olevansa heikoilla jäillä vai miksi heitä ei Suomessa näe?

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Niin mitä hän teki? Pukeutui hyvin, kertoi nyrkkileikistå isänsä kanssa. Tarinointia miehen ja isän roolista. Tarinontia. Ok mutta mitä uutta, nerokasta tässä on?

Ossi Tiihonen

Eipä paljon mitään. Sehän tässä ihmeellistä onkin. Itse tulkitsen asian niin, että maailmasssa on suuri tarve kuulla perinteistä, tosiasioilla argumentoitua puhetta. Mediassa on niin paljon ihan täyttä pötyä, että on poikkeuksellista, jos joku nousee sitä vastaan.

Ossi Tiihonen

Sain vinkin tällaisesta pätkästä:
http://www.permanto.fi/fi/web//alfatv/player/vod?a...
Toimittaja Sanna Ukkola, kirjailija Joonas Konstig, teologi/filosofi Emil Anton sekä poliittinen tubettaja Tere Sammallahti keskustelevat Jordan Petersonista.

Katsoin keskustelun, jossa Petersoniin huomattavasti allekirjoittanutta paremmin perehtyneet ihmiset ruotivat Petersonia ja hänen sanomaansa. Huomaan näiden ihmisten päätyneen suunnilleen samoihin päätelmiin kuin minäkin, eli ettei Petersonissa ole mitään ihmeellistä. Ehkä tämä onkin juuri se ihmeellinen asia?

Olen lukenut Joonas Konstigin kirjat Pyhä ruoka ja Vuosi herrasmiehenä. Pidin molemmista ja suosittelen niitä. Molemmat kirjat ansaisisivat ihan omat postauksensa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset